Niin täydellistä kuin elämä voikin olla, kaikki loppuu aikanaan. Rakas hostperheeni järjesti minulle läksiäisjuhlat, joihin tuli kaikki mun läheisimmät ihmiset. Kavereita en sinne kutsunut, onneksi menin kaverini illanistujaisiin niin näin kaikki tärkeät kaveritkin.
Ranskalaiset on ihania ihmisiä, la France va me tellement manquer <3
Merci
Blogini taipale alkaa lähestyä loppuaan. Seuraavaksi saatan jatkaa päivittelyä täältä Suomitunnelmista. Ranskalla on nyt vaan ikuinen paikka mun sydämessä, ja turhahan sitä olisi väittää ettei mulla vielä olis sitä kaikkea ikävä. Niinkin rankkaa ku Suomesta oli lähteä, nii kyllä tää paluuki on aika hirveetä. Liian paljon ajatuksia päässä, liian paljon flashbackkejä, liian paljon jossittelua. Paria juttua kadunkin etten menny mukaan ja jäi kokematta. Ikävä on ihan omituisia ihmisiä.
Mietin mitä tipuselleni kuuluu <3
Est-ce que Pouikpouik, est-ce qu'il va bien?