"Nöel"

Otsikko tulee siitä että mun vaihtari kaveri lähetti mulle "Bon nöel!"-tekstiviestin. Naureskelinhan mä sille jonkin aikaa mutta sen lisäksi legenda jää eloon; Mun koneella on jo valokuva-albumi jonka nimi on Nöel.

Mun joulu Ranskassa oli monella tapaa erilainen kuin mihin mä oon tottunu. Ensinnäkin, käytiin joulukirkossa maanantai-iltana, vaikka ei mun hostperhe yleensä käy. Itsekään en ole ikinä joulukirkkoon eksynyt Suomessakaan, tuli sitten ensi kertaa koettua ranskaksi, ja vieläpä katolinen messu. Mukaan tuli myös saksalainen vaihtarikaverini ja hänen hostperheensä. Mun hostveljienki piti alunperin tulla, mutta eihän ne viimepeleissä sitte jaksanu vaivautua. Ja kirkko oli tosiaan ihan täynnä! Oli tosiaan jännää, ja kaikki ihmiset oli tosi mukavia ja kunnon joulufiilishän siitä tarttui.

Sitten ajeltiin kotiin ja hostisän kaksi veljeä tuli syömään Raclettea. Eli siis sellaisessa laitteessa jokainen sulattaa sellasia raclettejuustoviipaleita ja sitten se sula juusto syödään perunoiden ja leikkeleiden kanssa. Se on ihan super hyvää! Alkuruoaksi oli lohta, mmm... Ja jälkkäriksi jotain kaupasta ostettua jäätelökakkua, jonka hostäiti oli ostanut siltä varalta ettei meidän oikea jouluhalko onnistuisi.

Seuraavana aamuna herätys oli monella tapaa mielenkiintoinen, koska meidät herätti hostisän veljen mielenkiintoinen kananpotpotus-soittoääni. Kyseinen veli siis työskentelee tipulassa (toivon ankarasti että se on sana, "tipula") Sitten avattiin joululahjat, hostperhe ihastui kovasti villasukkiin ja pienempi hostpikkuveli tuli saamastaan Sexion d'Assautin levystä hyvin iloiseksi.

Itse tulin jymäytetyksi, koska sain tavallaan itse valitsemani korvikset. Ihan vain pari päivää sen jälkeen kun tulin tänne, mentiin hostäidin kanssa sellaisille "koru kutsuille", jotka siis pidetään jonkun ystävän luona, ja jossa on korujen tuote-esittelijä, eli aika kaupalliset pippalot. No, joka tapauksessa hostäiti pyysi minulta apua, koska serkkutytölle piti muka hankkia synttärilahja. Mieluiset korvikset siis sain.

Mukaan jouluaterialle (varsinainen joulu on siis täällä 25.12) tulivat myös hostäidin vanhemmat, joille olin tehnyt joululahjaksi muffinsseja. Jouluaterialla syötiin siis aperitiiviksi esim. pieniä leipiä, joiden päällä oli hanhenmaksaa ja maalaispateeta (ja jotka minä tein supertaidoillani!!!). Alkuruoaksi oli kaikenlaista merenelävää, ostereita ja katkarapuja jos jonkin sorttisia. Minähän en simpukka-allergiastani traumatiosituneena hyppinyt innosta kattoon, mutta onneksi hostäiti oli ystävällisesti ajatellut minua ja sain lisäksi lohta. Ja uhkasta huolimatta söin yhden osterin.

Pääruoaksi syötiin kanaa ja lisäkkeinä perunoita, sieniä ja paistettuja pähkinöitä (jos oikein ymmärsin). Oli hyvää, mutta kesken kaiken juurikin aikaisemmin mainittu hostisän veli sai hälytyksen töistään; Tipuilla oli joku hätä. Hostäidin isä lähti heittämään häntä tipulaan, ja me odotettiin tv:tä katsellen. Ja hypättiin juustot yli! Näin ei tosiaan ole aikaisemmin varmaan koskaan käynyt, paitsi edellisenä iltana kun racletten jälkeen kukaan ei halunnut juustoja.

No, seuraan liittyvät hostisäni kolmas veli ja hänen tyttöystävänsä ja melkein samalla ovenavauksella tämä kyseinen hostisän veli, joka tuo mukanaan tipun. Tämä on jotain mitä voi tapahtua vain Ranskan maaseudulla. Tipua siis ihmeteltiin siinä tovi, ja varsinkin hostveljeni olivat erittäin innoissaan. Laitoimmen tipusen pahvilaatikkoon, ja heiniä seuraksi. Tipu ei lakannut melkein ollenkaan piipittämästä, joten siirsimme sen myödemmin työhuoneeseen, ihan vaan mielenterveytemme vuoksi.

Sitten pääsemme viimein kauan kauan odottamaani hetkeen, nimittäin jälkiruokaan. Jälkiruoka, paras ruoka. Syömme siis tämän jouluhalon, joka on käärötorttu, jossa on sisällä suklaamoussea ja joka on kuorrutettu suklaamoussella, johon on sekoitettu kermavaahtoa. Tosiaan, monimutkaista, tiedän. Koristeet nappasimme hostisoäidin aiemmin kaupasta ostamasta jouluhalosta (kierrätys on kätevää!) Olemme tosiaan aika ovelia.

Jälkiruoan jälkeen nautimme vielä kahvit ja suklaata lisäksi. Hostäiti avasi viimein suomesta tuomani suklaarasian, jota hän oli säästänyt jouluksi. Ne jotka uskalsivat maistaa, sanoivat että hyviä ovat.

Myöhempään iltaan mahtui vielä tipun piipitystä, hyvän kirjan lukemista ranskaksi ja voileipä iltapalaksi. Ainiin ja ennen nukkumaanmenoa innostuin syömään kolmasosan saamastani suklaarasiasta, hups.

Kokkailin muffineita suomihengessä!

Puy Du Fou

Puy-Du-Fou on siis ranskalainen teemapuisto ja siellä on tähän aikaan vuodesta jouluainainen; metalliatakovia käsityöläisiä, joulukuusia, joulupukki, tekolumi laite, loistavat jouluvalot ja vin chaud (lämmitetty viini) vaan virtaa.

Käytiin siis siellä viime lauantaina hoståerheen ja sukulaisten kanssa. Pääsylippu oli 21 e, ja lopuksi käytiin katsomassa jouluspektaakkeli, joka siis oli tosi hieno esitys joulusta ja Jeesuksen syntymästä. Näkyi ihan oikeita kameleita ja kotka ja lampaitakin taisi olla. Viime vuonna se oltiin valittu maailman kauneimmaksi jouluspektaakkeliksi. Ja ihana se kyllä oli!

Spektaakkelista en saanut kuvia, mutta puistosta sitäkin enemmän, sumuisia ja tärähtäneitä kuvia, mutta kuvia kuitenkin.

Qu'est-ce que j'ai mangé dans le resto?

Olin viime perjantaina pizzalla kahden ihanan suomivaihtarin kanssa.. Ellan hostperhekin putkahti mukaan, ja kyseinen pizzeria sijaitsee siis St. Nazairessa, jonne siis matkustelin ihan itse junalla tsukutsuku.

http://mon-voyage-vers-l-inconnu.blogspot.fr/

 Kuvia ehdin räpsiä vain Ellasta, pakko myöntää että voisin olla vielä astetta spontaanimpi kuvaaja. Käytiin kanssa aiemmin katsomassa leffassa Populaire, mikä oli tosi hauska, ja Suomen lippukin siellä vilahti. Muuten siis: Valvottiin myöhään, syötiin suklaata ja hihiteltiin kippurassa.

Olen ihan positiivisesti yllättynyt, että näinkin huonon suuntavaiston omaavana onnistuin matkustamaan noinkin pitkän matkan. Ensin siis junalla Nantesiin, sitten junanvaihto (aikaa oli 10 min!) ja siitä taas St. Nazaireen. Tein myös sellaisen havainnon että Nantes-St. Nazairen välillä juna on aina täynnä, mikä ei oo kiva, jos sulla on paljon tavaraa mukana, koska jalkatilat on aika minimaaliset. Mutta tullessa näin ainakin maisemat, ne on ehkä parasta junalla matkustaessa (mennessä en siis nähnyt mitään, kun oli niin pimeä). Maisemat vilahtaa ohi ja näkee paljon erilaisia paikkoja, kohtuullisen nopeasti vielä; Kumpuilevia kukkuloita, vihreitä peltoja, teollisuusalueita (musta ne on kierolla tavalla kauniita) ja täällä päässä tietysti viinipeltoja.

tsukutsuku

Je m'ennuie

Myöhäistä itsenäisyyspäivää kaikille! Eilen tosiaan katseltiin hostäidin kanssa linnanjuhlia, herkutteltiin oikealla suomalaisella suklaalla, syötiin ruisleipää ja jälkkäriksi tein vielä tuplasatsin pannukakkuja. Erittäin  onnistunut itsenäisyyspäivä siis!

Tänään olen ollut kotona kipeänä, koska hillitön kurkkukipu esti minua jopa yöllä nukkumasta. No, aamulla olin menossa reippaana kouluun, mutta lopulta käännyin autotallinovelta takaisin: Ei ole mitään järkeä mennä, kun on huono-olo ja kurkkukipeä ja heti aamulla kaksi tuntia filosofiaa. Eikä se nyt niin kauhealta menetykseltä tuntunut, koska tänään oli viimeinen päivä palauttaa Merleau Pontyn filosofisen tekstin analyysi (tai mikä lie suttupaperi onkaan)...

No, joka tapauksessa tylsistyn täällä kotona, joten ajattelin jakaa teidän kanssa vielä viimoisen viimeisiä lomakuvia. Vietettiin kahden suomivaihtarikaverin kanssa loistava viikonloppu Nantesissa. Sain simpukkamyrkytyksen, katsottiin lentispeliä (Nantes vei!), syötiin loistava aamiaisbrunssi ja käveltiin Nantesin keskustaan. Ei paha, ei ollenkaan, otetaan uusiksi vaikka heti!

Mun (tai siis mun kaverin) ihanat lainakengät <3

Ehkä se tuli Suomesta?

Le brouillard

Mitä näin ensimmäiseksi kun avasin aamulla kaihtimet; Sumua. Se oli kiemmurrellut yön aikana tänne meidän laaksoon ja täyttänyt kaikki kolot. En meinannut nähdä nenäni eteen.

Eilen aamulla pakkasta oli tosiaan huimat -4 astetta (arktinen sää iski) ja minä reippahana suomalaisena pyöräilin iloisesti kouluun. Onneksi sumu oli jo siihen mennessä haihtunut ja oli oikein mukavaa pyöräillä pakkasen nipistellessä poskia; oikein suomifiilis iski.

Illalla luokkani piti koululla esityksen Pariisin luokkaretkestään (johon en ikäväkyllä voinut osallistua) ja menin  siis seuraamaan sitä. Oli tosi hauska esitys ja sen jälkeen laulettiin ja syötiin muffineita <3 Oli oikein mainiota.