Adieu la France

Mon année était magnifique

Niin täydellistä kuin elämä voikin olla, kaikki loppuu aikanaan. Rakas hostperheeni järjesti minulle läksiäisjuhlat, joihin tuli kaikki mun läheisimmät ihmiset. Kavereita en sinne kutsunut, onneksi menin kaverini illanistujaisiin niin näin kaikki tärkeät kaveritkin.

Ranskalaiset on ihania ihmisiä, la France va me tellement manquer <3

Merci

Blogini taipale alkaa lähestyä loppuaan. Seuraavaksi saatan jatkaa päivittelyä täältä Suomitunnelmista. Ranskalla on nyt vaan ikuinen paikka mun sydämessä, ja turhahan sitä olisi väittää ettei mulla vielä olis sitä kaikkea ikävä. Niinkin rankkaa ku Suomesta oli lähteä, nii kyllä tää paluuki on aika hirveetä. Liian paljon ajatuksia päässä, liian paljon flashbackkejä, liian paljon jossittelua. Paria juttua kadunkin etten menny mukaan ja jäi kokematta. Ikävä on ihan omituisia ihmisiä.

Mietin mitä tipuselleni kuuluu <3

Est-ce que Pouikpouik, est-ce qu'il va bien?

Partirpartir

Huomenna lennähdän Suomeen!

Hui, aika kuluu nopeasti

Bon voyage mon amie!

Viime keskiviikko oli lopun alkua siinä mielessä että hyvä saksalainen vaihtarikaverini kutsui minut läksiäisiinsä. Hänen siskonsakin oli tullut kyläilemään, ja koko hostsuku oli kutsuttu. Ohjelmassa oli ostereiden (iu) ja etanoiden (nam) maistelua ja jutustelua sekä kirsikan kivien sylkemiskilpailua. Saimme maistaa oikeaa saksalaista kakkua jossa on monta monta hillokerrosta ja joka tuli ikuistettua myös kuviin. Ilta oli varsin mainio haikeasta tunnelmasta huolimatta.

Hui, kohta tämä on minullakin edessä... Heihei Sophie ja nähdään taas mahdollisimman pian!

Ratatouille

La cousinade

Kylmät kesälomaterveiset! Lomasta olen tosiaan nauttinut jo kolmen päivän ajan joten alan hiljalleen kuroa umpeen näitä kasaantuneita postausaiheita. Seuraavassa siis kuvia La cousinadesta viime viikonlopulta. Idea siis oli se että kaikki hostisäni serkukset kokoontuivat hänen siskonsa mökille, joka siis on keskellä pientä metsää lampien ympäröimänä. Oikein kaunis paikka, varsinkaan kun puita ja lampia ei täällä muuten pahemmin ole tullut nähtyä. Vietettiinkin päivä mukavissa mökkeily puitteissa, grillattiin ja tutustuin taas mukaviin uusiin ihmisiin. Kärrynpyörää en vieläkään osaa.

Iltapalaksi grillattiin leipää nuotiolla ja kattilassa on siis valkoisia papuja ja vettä. Jutun juju on siis voidella grillattu leipä ja kumota sen päälle tuota papukastiketta ja voin sanoa että se on erittäin hyvää! Perinteinen Vendéen -alueen ruoka.

Je vois la vie en rose bonbon poupée de cire poupée de son

Kuvia viimeperjantain päättäjäistansseista. Tanssit olivat siis vain meille abeille, musiikki soi, kaikki 80-luvun suuret tanssihitit raikasi, oli tosi hauskaa ja koko meidän luokka oli mukana. Opettajistakin suurinosa oli mukana ja kaikilla oli hauskaa! Kuvia tuli otettua varsin komea määrä ja buffetista sai naposteltavaa.

Ikävä kyllä myös ukkosmyrsky lankesi tuolle illalle... Ei se menoa sen kummemmin haitannut

Ja siinä hieman kuvia mun koulusta, aiemmin en ole muistanut laittaa tänne yhtään: Siis meidän ihanat värikkäät kaapit, meidän luokkahuone jossa on tullut hengattua aika paljon. Viimeisessä kuvassa Secondejen uusi rakennus jossa siis myös liikuntasali, lisäksi oikealla näkyy vähän cafeteriaa.

Tässä pieniä palasia viimeisiltä koulupäiviltä. Taas kerran :) Kyllä tää lomakin tästä lähtee käyntiin, älkää huoliko.

Le TL gueule le plus fort

Vika päivä koulussa ja koska ollaan terminalella, kaikki oli innoissaan mukana juhlimassa. Kaikki oli pukeutunu, mitään erikoisempaa teemaa ei ollut mutta kaikilla oli tosi hauskat asut. Ruokalassa syötiin luokan kanssa yhdessä ja voitettiin kaksi kertaa huutokilpailu terminalien välillä. Liikuntatunnilla pelailtiin ja kiipeiltiin naamiaisasuissa ja viimeisellä tunnilla syötiin kakkua ja olin jopa leiponut pullaa. Sain ruusun ja kortin.

Lupasin nähdä vielä kavereita ennen lähtöä mutta tilannetta vaikeuttaa se että Bac/Yo-kirjoitukset on ohi just pari päivää ennen lähtöä... Oon tyytyväinen mun kouluvuoteen mutta jäi tästä silti vähän haikea fiilis.

Kerran TL, aina TL <3

Je te vole une plume pour écrire une rime

Joku on taas kunnellut liikaa Vanessa Paradisia. (Viittaan otsikkoon)

25 päivää jäljellä. Aika kuluu liian nopeasti ja huomaamatta, vähän niinkuin pumpulissa. Luen Paolo Coelhoa ja juon teetä ja syön omenoita. Pitäisi ryhdistäytyä ja rynnätä kaupoille, postiin, kaikkialle. Mutta ei. Älkää huoliko kyllä tää tästä. Koulu loppuu ensi maanantaina, sitten mulla on aikaa järjestää kaikki.
Huomenna ryntään jo kaupungille.

Je vais m'en sortir

Seuraavassa kuvia Puy-du-Fousta jossa oltiin JEV:in kanssa. Mun hostperhekin oli siellä, tai no vähintään puolet koko suvusta. Aivan loistava Ranskan historiaa käsittelevä teemapuisto jossa on vaikka mitä spektaakkeleita joissa näkyy kaikenlaisia eläimiä hanhista ja strutseista susiin ja leijoniin. Hui.

Une lumière dorée brille sans fin tout au bout du chemin

Aika kiitää

Viime viikonloppuna menimme juhlimaan ranskalaista äitienpäivää ravintolaan, jossa syötiin erilaisia mereneläviä, ja minä tilasin onnellisena itselleni kala-annoksen

Itse kun en ostereista niin välitä

Yummm

Jälkiruuat jäi multa vähän välistä koska olin sattuneista syistä viettänyt koko yön napostelemassa kavereiden  kanssa. Ruuan jälkeen lähdimme kohti "British meeting":iä joka siis on jokavuotinen tapahtuma, jossa siis on paljon hienoja vanhoja jaguar-merkkisiä autoja. Puhumattakaan siitä miten hienot puitteet paikanpäällä on. Lisäksi sää oli loistava, nähtiin paljon melojia ja ihmisiä nauttimassa auringosta.

Le onze mai 2013

Eilen saavutin huiman maagisen iän 18-vuotta ja kuinka sopivasti sattuikaan; pääsin ranskalaisten häiden kutsuvieraslistalle sniikisti hostperheeni kautta. Kiitokset paljon ystävälliselle hääparille joka kutsui minutkin!

Yleeensä ranskalaisten häiden juhlinta alkaa jo pari päivää aiemmin (esim. polttarit pidetään), mutta tässä oli kyseessä vain varsinainen hääjuhla, ja tänään järjestetty "retour de mariage", johon ei syystä tai toisesta ikäväkyllä päästy. Sitte on kaikkia viininhautaamisia ja muita ihmeperinteitä, hostäiti yritti selittää mutta en oikein pysynyt kärryillä. Häiden juhliminen on siis monimutkaista.

Joka tapauksessa, aamu alkoi maistraatilla, jonne saavuimme tyylikkäästi viimemetreillä ovelle ja sitten pääsimme kirkkoon todistamaan uskonnollista vihkimistä. Se ei kauheasti poikennut siitä mitä Suomessa.

Sitten lähdimme tööttäilevän autokulkueen mukana juhlapaikalle, joka siis oli pieni linna. Paikka oli todella kaunis ja meille tarjoiltiin cocktailpaloina hanhenmaksaa (foie gras), jota sai myös paistettuna silmiemme edessä ja lisäksi oli lohta ja paahtoleipää (mmm) ja shamppanjaa, tietysti! (Älkää huoliko, olin kiltisti vaikka 18-vuotta tuli täyteen).

Otimme myös hauskan yhteiskuvan punaisten nenien kanssa, mutta piti pysyä vakavana koska nenäni halusi kovasti tippua kun hymyilin...

Coctail tilaisuus kesti pari tuntia, minkä jälkeen osa vieraista lähti, ranskassa kuulemma osa kutsutaan vaan alkuun ja läheisemmät jäävät syömään. Asetuimme hostäidin kanssa pöytään johon meidät oli sijoitettu, pöydän nimi oli "chateau de Clisson" - Clissonin linna. Ja ruokalista oli täynnä jännittäviä vihjeitä, arvailimme siis mitä on luvassa. 

Alkuruoaksi saimme seuraavan näköisen nyytin jossa oli "des noix de saint- jacques"- siis sellanen jättimäinen simpukka, joka oli sitten kypsennetty. Ihan hyvää, vaikka en ole merenelävien suuri ystävä.

Sen jälkeen tarjoiltiin sorbettia ja alkoholia (pyysin ilman koska se oli kuulemma tosi vahvaa) ruoansulatuksen parantamiseksi.

Tässä vaiheessa nuorempi hostveli halkaisee huulensa leikkien lomassa, ja hostäiti lähtee viemään häntä sairaalaan. Tällästä meillä; sattuu ja tapahtuu.

Pääruoka:

Juustot, taisivat kaikki olla tältä alueelta. Tässä vaiheessa pakko myöntää etten pystynyt syömään kaikkea, pitkien aterioiden ongelma. Hyvää oli silti!

Sitten ohjelmanumero nimeltä jälkiruoka; vihkipari kaataa shamppanjaa, musiikki soi ja tollanen nougatinesta tehty kakkutalo jossa on tähtisädetikku. Hostäiti ja -veli saapuvat sopivasti jälkiruualle, pöytäseurueeni pettyy karvaasti koska he suuunnittelivat jo hostäitini jälkiruoan syömistä...

Vähän väsy?

 Jälkiruoka lautaselle koottuna. Mmm

Suurin osa tanssii edessä. 

Kun lähdimme oli jo pimeää ja kello melkein kaksi yöllä

Pitkä ja tapahtumarikas päivä, ranskalaiseen tapaan!