Une lumière dorée brille sans fin tout au bout du chemin

Aika kiitää

Viime viikonloppuna menimme juhlimaan ranskalaista äitienpäivää ravintolaan, jossa syötiin erilaisia mereneläviä, ja minä tilasin onnellisena itselleni kala-annoksen

Itse kun en ostereista niin välitä

Yummm

Jälkiruuat jäi multa vähän välistä koska olin sattuneista syistä viettänyt koko yön napostelemassa kavereiden  kanssa. Ruuan jälkeen lähdimme kohti "British meeting":iä joka siis on jokavuotinen tapahtuma, jossa siis on paljon hienoja vanhoja jaguar-merkkisiä autoja. Puhumattakaan siitä miten hienot puitteet paikanpäällä on. Lisäksi sää oli loistava, nähtiin paljon melojia ja ihmisiä nauttimassa auringosta.

Le onze mai 2013

Eilen saavutin huiman maagisen iän 18-vuotta ja kuinka sopivasti sattuikaan; pääsin ranskalaisten häiden kutsuvieraslistalle sniikisti hostperheeni kautta. Kiitokset paljon ystävälliselle hääparille joka kutsui minutkin!

Yleeensä ranskalaisten häiden juhlinta alkaa jo pari päivää aiemmin (esim. polttarit pidetään), mutta tässä oli kyseessä vain varsinainen hääjuhla, ja tänään järjestetty "retour de mariage", johon ei syystä tai toisesta ikäväkyllä päästy. Sitte on kaikkia viininhautaamisia ja muita ihmeperinteitä, hostäiti yritti selittää mutta en oikein pysynyt kärryillä. Häiden juhliminen on siis monimutkaista.

Joka tapauksessa, aamu alkoi maistraatilla, jonne saavuimme tyylikkäästi viimemetreillä ovelle ja sitten pääsimme kirkkoon todistamaan uskonnollista vihkimistä. Se ei kauheasti poikennut siitä mitä Suomessa.

Sitten lähdimme tööttäilevän autokulkueen mukana juhlapaikalle, joka siis oli pieni linna. Paikka oli todella kaunis ja meille tarjoiltiin cocktailpaloina hanhenmaksaa (foie gras), jota sai myös paistettuna silmiemme edessä ja lisäksi oli lohta ja paahtoleipää (mmm) ja shamppanjaa, tietysti! (Älkää huoliko, olin kiltisti vaikka 18-vuotta tuli täyteen).

Otimme myös hauskan yhteiskuvan punaisten nenien kanssa, mutta piti pysyä vakavana koska nenäni halusi kovasti tippua kun hymyilin...

Coctail tilaisuus kesti pari tuntia, minkä jälkeen osa vieraista lähti, ranskassa kuulemma osa kutsutaan vaan alkuun ja läheisemmät jäävät syömään. Asetuimme hostäidin kanssa pöytään johon meidät oli sijoitettu, pöydän nimi oli "chateau de Clisson" - Clissonin linna. Ja ruokalista oli täynnä jännittäviä vihjeitä, arvailimme siis mitä on luvassa. 

Alkuruoaksi saimme seuraavan näköisen nyytin jossa oli "des noix de saint- jacques"- siis sellanen jättimäinen simpukka, joka oli sitten kypsennetty. Ihan hyvää, vaikka en ole merenelävien suuri ystävä.

Sen jälkeen tarjoiltiin sorbettia ja alkoholia (pyysin ilman koska se oli kuulemma tosi vahvaa) ruoansulatuksen parantamiseksi.

Tässä vaiheessa nuorempi hostveli halkaisee huulensa leikkien lomassa, ja hostäiti lähtee viemään häntä sairaalaan. Tällästä meillä; sattuu ja tapahtuu.

Pääruoka:

Juustot, taisivat kaikki olla tältä alueelta. Tässä vaiheessa pakko myöntää etten pystynyt syömään kaikkea, pitkien aterioiden ongelma. Hyvää oli silti!

Sitten ohjelmanumero nimeltä jälkiruoka; vihkipari kaataa shamppanjaa, musiikki soi ja tollanen nougatinesta tehty kakkutalo jossa on tähtisädetikku. Hostäiti ja -veli saapuvat sopivasti jälkiruualle, pöytäseurueeni pettyy karvaasti koska he suuunnittelivat jo hostäitini jälkiruoan syömistä...

Vähän väsy?

 Jälkiruoka lautaselle koottuna. Mmm

Suurin osa tanssii edessä. 

Kun lähdimme oli jo pimeää ja kello melkein kaksi yöllä

Pitkä ja tapahtumarikas päivä, ranskalaiseen tapaan!