4 jours

Tää on just sitä mun tuuria, kun tuun kipeäksi näin pahaan aikaan, lähtöön enää neljä (4) päivää! Saatiin tosiaan yks päivä lähtökirjeet ja siellähän oli vaikkas mitä jännää aikataulussa: Kiertoajelua Pariisissa, latinalaiskorttelissa kävelyä, orientaatiota, illallisia yms. Puolet Pariisin vierailusta on Exploriuksen järjestämää, eli siis suomalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia vaihtareita, ja puolet mystisen vastaanottojärjestömme JEV:in organisoimaa.

Tästä iki-ihanasta aivastelustani huolimatta mentiin äidin kanssa tänään ostelemaan hieman tuliaisia host-perheelle, ja jotain jännää myös aluevalvojalle. Koska minulla ei tällä hetkellä ole mitään muuta tekemistä, otin pari kuvaa noista ostoksistani (nyt kun mulla on uus kamera, mun on pakko kuvata kaikkea koko ajan :D)

Eli siis: Aluevalvojalle pentik-kynttilä ja servettejä

Perheelle Iittala-tuikkukuppi ja tollane hassu hirvi jonka voi laittaa kattilan kannen väliin sillee jännästi, marimekko pussista löytyy klassiset punaset unikkokuosipatakintaat, sitte Fazerin Nordic-gourmet suklaata, salmiakkia, kaks angry birds -karkkipussia hostveljille, purkkaa, suomiesitteitä ja marimekkoesitteitä 

Ja jotten unohtais Suomea kokonaan matkalla sain äidiltä lahjaks tollasen marimekko pussukan :-) Toivottavasti nää tuliaiset nyt on perheestä kivat, saa nähdä mitä vielä saatan päähänpistona lentokentältä ostaa...

Les secondes sont des heures

Päätin taas pitkästä aikaa päivitellä vähän kuulumisia vaihtoon liittyen. Ja kuten otsikkokin jo sanoo, aika menee tooosi hitaasti, johtuen siitä että oon töissä paikassa, jossa töitä ei kauheesti ole, joten suurimmaksi osaksi vaan istuskellaan siellä ja pitkästytään :(

Mutta siis, sain tosta mun hostperheestä taas vähän lisää tietoa, nimittäin kuvien muodossa. Oikein mukavalta perheeltä näyttivät; Vanhemmat ja kaksi pikkuveljeä. Uskon kyllä että sopeudun sinne hyvin, vaikuttivat oikein iloisilta ja huumorintajuisilta (ilmeet :DD ) Suunnittelin kans et voisin itsekin lähettää sinne jotain uudempia kuvia, ja varsinkin jotain maisemakuvia vois laittaa, että perhe ymmärtää paremmin millaisessa paikassa asun.

Joo, ei mulla varsinaisesti mitään asiaa ollut, mutta ajattelin vaan ilmoitella että oon hengissä... Loppuun joku kuvapläjäys jotain randomkuvia

Ja ranskalaista musiikkia  <3 :

J'n'aime toujours pas l'école

Tässä postauksessa olisi siis tarkoitus käydä läpi lähinnä nyt tuon viikonloppuisen valmennuksen jälkeisiä olotiloja ja ajatuksia :)

Elikkäs, marssittiin (tai no oikeestaan rullailtiin mukavasti autolla) tuonne valmennukseen viime lauantaina. Isä ja minä siis. Äidin piti alunperin tulla, mutta hän sairastui ja kyllähän se iskäkin tuolla tuntui pärjäävän. Tosiaan siis, ensin oli sellanen yhteisluento kaikille eroahdistuksesta/kulttuurishokista yms. Siitä oli hyötyä enemmän ja vähemmän. Oli kuitenkin virkistävää kuulla vanhojen vaihtareiden kokemuksista ja ymmärtää, että ongelmiin on ratkaisuja.

Tämän jälkeen mentiin sitten pienryhmiin (vaihtarit siis) ja kierrettiin niissä erinäisiä keskustelupisteitä. Vanhemmat jäi saliin kuuntelemaan luentoja esim. vakuutuksista isommissa porukoissa. Me nuoret pohdittiin yhdessä mm. kulttuurieroja, tukiverkostoja, ongelmia yms. Ja mikä parasta, pääsin tutustumaan muihin vaihtareihin! Kaikki vaikuttivat todella mukavilta ja reippailta ihmisiltä. Onkohan sellasta "vaihtarigeeniä" olemassa? On uskomatonta, miten jo ennen vaihtoa tutustuu kaikkiin upeisiin ihmisiin ja asioiden yhdessä pohtiminen oli todella hyödyllistä.

Vaihtaripäivän tärkeimmät opetukset voi kutakuinkin tiivistää kolmeen hyvin yleispätevään ohjeeseen;
1. Hymyile
2. Kysele
3."Tuppaudu" mukaan (eli siis jos vaikka kuulet että jotkut on lähdössä leffaan illalla, niin voit kysyä, että pääsisitkö myös mukaan, sillä vaihtareita ei aina tajuta pyytää, vaikka he sitten olisivatkin hyvin toivottuja)

Kaikista omituisinta koko hommassa on se, että sen ymmärtäminen on niin vaikeaa, siis sen, että olen oikeasti lähdössä. Kesäloman jälkeen mun päässä on vaan musta aukko. En osaa yhtään kuvitella millasta siellä tulee olemaan. Millasta mun elämästä tulee? Millasia ongelmia mä kohtaan?

Onneksi noita vakavampia ongelmia esiintyy vain 1,5 henkilöllä kymmenestä, eli siis suurinosa ei tarvitse missään vaiheessa apua :) Ja kaikesta tosiaan jäi sellanen tunne, että en oo yksin lähdössä, vaan mulla on monta tukihenkilöä jotka auttaa mua tiukan paikan tullen. Ja se on ihana tunne! Ehkä nyt voin jo huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa odotella syyskuuta.

Ja tosiaan nyt tiedän paremmin kuinka suhtautua host-perheeseen ja muuhun sellaiseen :) Pitääpäs taas kipitellä lähettämään viestiä!

Ja tosiaan, jos jollakin nyt heräsi jotain kysymyksiä siitä, miltä tämä vaihtoonlähtö tuntuu yms. Niin voi ihan vapaasti lähettää kommenttia, vastailen niihin ihan mielelläni. Tälläistä toivetta sain ystävältäni, tosin en ole varma innostuuko kukaan kyselemään niin paljon, että siitä ihan kokonaista postausta syntyisi, mutta, olkaas hyvät! :)

Merci!

Nantes!!

Mulla on loistavia uutisia! Sain eilen isäntäperhetiedot! Voin sanoa, että juuri sillä hetkellä ku äiti joskus kymmeneltä illalla tuli hymyillen mun huoneen ovelle kysymään, että oonko lukenu sähköpostia, olin ihan paniikissa...  Rynnin alas portaita ja ahh se tunne kun alan lukemaan sitä viestiä.

Pääsen siis pikkukylään, noin puolen tunnin matkan päähän Nantesista. Host-isä on joku viininviljelijä (haha piti heti katsoa sanakirjasta mikä on viininviljelijä ranskaks, eli un viticulteur) ja host-äiti kokki. Lisäksi mulla on kaks host-pikkuveljeä, toinen syntynyt 2002 ja toinen 1998. Vanhempi on justiinsa mun pikkusiskon ikänen, syntynytkin samassa kuussa, haha. Lisäksi perheessä on kaksi koiraa, puudeli ja labratorinnoutaja.

Muuta en oikeestaan tiedä, eka infoviesti oli aika tosi köyhä, mutta sain kaikki yhteystiedot, niin enköhän mä kohta sinne lähetä jonkun hyvin sekavan ja kirjoitusvirheiden täyteisen mutta sydämellisen ja innostuneen viestin :)) Iihihihih.

Ja voin kyllä sanoa, että kun heti salamana googlasin streetviewistä sitä lähiseutua, niin näyttää aika unelmalta! Luultavasti saan just sen virkistävän ja levollisen välivuoden mitä odotin. Viinipeltoja, niittyä, pikkasen puita ripoteltuna ympäriinsa, söpöjä taloja ahhh mun sielunmaisema..

Tänään katsoin kanssa youtubesta jotain Nantes videoita, ja täytyy sanoa, että nyt jo odotan sinnekkin pääsemistä :))

Et maintenant je suis heureuse, tältä siis näytän nyt ;)

Les touristes visitent Helsinki

Näin kävi. Enemmän tai vähemmän "turisti" vaihtarimiittiryhmä kävi visiitillä Helsingissä. Oli oikein hauskaa ja viikonloppu menikin nopeasti ja mukavasti. Kokemuksia ja ajatuksia tuli vaihdeltua ja tunnelma oli luonnollisesti katossa koko ajan ;)

Suomilippukuvien perimmäinen ajatus jäi minulta vähän epäselväksi, mutta tulipa sellaisiakin otettua. Otettiin siis lippukuvat ryhmittäin, mutta koska kukaan muu tästä ryhmästä ei ollut Ranskaan lähdössä (yhyy) niin sain poseerata yksin. Ja lopussa tietty ryhmäkuva ;) Aivan kaikkia ei saatu näihin kuviin mukaan, koska osa ehti syystä tai toisesta livistää miitistä jo aiemmin :(

Mitään muuta uutta ei oikeastaan vaihtoon liittyen ole tapahtunut, mutta oon silti yllättynyt jo siitä mitä jo tähän mennessä oon saanu vaihdosta irti; Tunnen paljon ihmisiä joihin en muuten ois ikinä tutustunu! Se on jo uskomatonta. Ja musta tuntuu että vauhti vaan kiihtyy :))

Ja nyt on jo tiedossa toukokuun valmennuspäivä! Jee! Ehkä viimein löytyy joitain muitakin jotka on Ranskaan Exploriukselta tulossa...

Il faut que je parte

Ajattelin tehdä tälläsen fiilistelypostauksen, koska me kaikki olemme varmasti kovasti sen tarpeessa ;) Mitään uutta kerrottavaahan vaihtarivuoteenliittyen ei mulla oikeestaan ole.

Ja itsestänikin nyt vaan sen verran että; 1. Sain kesätöitä 2. Olen ollut koko loman kipeänä :(  Too bad. Ja se ei ainakaa oo omiaan lievittämään tätä mun ranska innostusta. Otsikolla olen siinä pisteessä että kuuntelin monta kertaa Blanche-Neigen (lumikin) kasetilta. Ja oli se kyllä niiiin ihana.

Ja kaikki kuvat tietysti weheartit.com

Ja loppukevennys: "He ovat vahvempia...Mutta meitä on enemmän!"

222

222 päivää nii oon matkalla Pariisiin!! Laskin just äsken, päässä, joten saattaa olla virheitä, mutta apua, siihen on alle vuosi! Saatiin siis tietää lähtöpäivä eilen,; 4.9. Sitte pari päivää Pariisissa ja 7.9 ollaan jo perheissä! Voi apua, tuntuu tosi konkreettiselta ku voi jo laskea päivät. Ja siihenhän on enää tosi vähän aikaa :oo

Mut hyvä puoli siin on se et saan hampparoida täällä koko elokuun toimeettomana (tai sitte hankin töitä). Tai ainaki toivon et se on hyvä asia, eikä niinpäin et vaan stressaan sen kuukauden ku kaikki muut on koulussa, hahaa.

Nytku saisin tietää vielä perheen nii ois kiva :)) Tai edes mihinpäin Ranskaa oikeen päädyn...