Le Cognac

Tässä pariviikkoa sitten tehtiin hostvanhempien ja yhden saksalaisvaihtarin ja sen hostperheen kanssa retki juurikin otsikossa nimettyyn kaupunkiin. Ja kyllä, juurikin siellä, missä viinipensaat ovat omituisesti korkeampia, ja jossa ilmeisesti ei koskaan lakkaa satamasta, valmistetaan tuota ihmejuoma konjakkia. Sillä eihän sitä virallisesti voi edes tehdä muualla. Ihan samalla tavalla kuin Muscadetia ei voi valmistaa muualla kuin täällä. Hähää

No, anyways, lähdettiin matkaan lauantai aamuna klo 10. Onneksi saksalaisen ystäväni hostäiti oli yliviisas ja sanoi kaikille että lähdetään klo 9, koska muutoin he olisivat olleet tunnin myöhässä. Nyt siis päästiin tien päälle kello 10 reikä reikä. Käytiin puottamassa hostveljet  mummolaan, koska he ovat vierailleet Conjacin läpikotaisin jo vähän liian monta kertaa.

Ajeltiin siis se kahden ja puolen tunnin matka kohtuullisen pilvisissä ja jännittyneissä tunnelmissa. Mentiin moottoritietä pitkin (autoroute), ja toisin kuin Suomessa, saimme pulittaa 20 e suuntaan! Tosin tämä maksu takasi vessojen ilmaisuuden...

Saavuimme hostvanhempieni ystävien luo, ja saimme yöpyä heidän luonansa koko viikonlopun ajan. Istuimme ruokapöytään ja söimme järkyttävän lounaan; alkukeitto (se oli hyvää), alkuruoka (se oli jotain salaattia ja pateeta), pääruoka (en enää muista mitä se oli mutta ilmeisen hyvää), juustoja ja jälkkäriksi leipomaani pullaa ja hedelmäsalattia. Ei paha siis! Hieman teki tiukkaa koska siellä siis syödään järkyttävät kaksi alkuruokaa.

Sitten lähdettiin saapastelemaan ympäriinsä, en ihan tiedä miksi, mutta kävimme paikallisella koululla, kaupungintalolla ja lopulta pistöydyimme vielä leipomossa ja kirkossa, sekä majoittajamme omassa konjakki panimossa.

ei totta??

Mikä puu tää muka on?

Pienempi konjakki "tehdas"

Saapastelun jälkeen olimme huomattavan ylpeitä päivän suorituksesta ja suuntasimme siis ravintolaan. Voitte varmaan kuvitella että siinä vaiheessa nälkä ei ollut hirmuisa, mutta onnistuin syömään ihana galetten (suolaisen letun) jossa oli sisällä kasviksia, juustoa, ja päällä provinssin tyyliin maustettu tomaatti. Se on tähän mennessä paras galette jonka olen syönyt!

Seuraavana aamuna, kävimme vielä paljon paljon suuremmassa konjakkipanimossa, missä oli hämmentävän nättiä. Opimme paljon kaikkea sivistävää konjakin valmistuksesta. Mm. sen, ettei konjakki ole hyvää ennen kuin se on ollut tammitynnyreissä 10 vuotta. Ja se siis on valkoviiniä, jota lämmitetään 2 kertaa. Ja kaikkea muuta monimutkaista, jota en enää osaa selittää, saatikka kääntää, mutta siis siihen liittyy se että se muuttuu höyryksi jne. Voitte lukea lisää wikipediasta...

Joka tapauksessa, istuimme jälleen ruokapöytään ja söimme keiton, alkuruoan (ostereita, epänami mutta onneksi emäntä oli ymmärtäväinen ja saimme pateeta), pääruoan (sian paistia), juustoja, jälkiruoan (ihania kakkuja) ja olimme viimein lopettaneet syömisen. Vierailusta käytimme siis ehkä 50% syömiseen... No, ei se mitään kun oli hyvää seuraa ja henkeviä keskusteluja.

Lopuksi hyvästelimme ystävällisen isäntäväkemme ja toivoimme että kun näemme seuraavan kerran, ei sataisi koko ajan ja lupasin myös leipoa heille lisää pullaa...