Qu'il faudrait une vie pour un jour faire semblant

Viime viikonloppuna tapahtui jotain mitä oltiin huolella ja hartaasti valmisteltu; Mun hostperheen oman perheyrityksen avoimet ovet! Hehän tosiaan ovat viinintuottajia, eli kyseessä oli varsin vauhdikas ja jännittävä  tapahtuma (eli siis paljon ihmisiä jotka maistelee viinejä). Tein vaan ensimmäisen päivän, eli siis olin paikalla höpöttämässä ja säätämässä kaikkien muiden vapaaehtoisten kanssa. Ellakin ilmaantui paikalle pariksi tunniksi, muuta osteltavaakin löytyi; pateita, pähkinäöljyjä, koruja, tauluja ja konjakkia, vieläpä meidän tutuilta konjakintuottajiltamme.

Paikalle ilmaantui myös kaksi pohjoismaalaista Comenius-ohjelman "vaihtaria", mikä aiheutti minulle päänsärkyä koska jouduin välillä puhumaan englantia. Seliviydyin tilanteesta puhumalla englantia ja ranskaa sekaisin, mutta onneksi he osasivat myös hieman ranskaa... 

Kun sain jatkusvasta ihmisvirrasta ja kovaäänisestä ranskankielenpuhumisesta tarpeekseni, lähdin saksalaisen vaihtariystäväni luo yöksi, koska huonettani tarvittiin vierashuoneeksi. Pitää vielä lisätä että palasimme illalla Cavelle syömään vielä hyvät Tartiflettet ja näkemään hieman lisää ihmisiä! Uskon vakaasti että kaikki koulun ulkopuolelta tuntemani ihmiset olivat siellä sinä päivänä.

Avoimien ovien aikaan hytisin vielä kylmyydestä, mutta seuraavapäivä oli ihanan kesäinen. 21 astetta ja auringonpaiste oli lämmittävä. Otimme S:n kanssa aurinkoa hänen hostperheensä takapihalla. Yritin kerrata bac blanciin joka siis on tällä viikolla (enää ranskankirjallisuus jäljellä!!) melkein lomalaitumilla siis...

Ensi viikonloppuna suuntana jälleen La Baule!!