Qu'il faudrait une vie pour un jour faire semblant

Viime viikonloppuna tapahtui jotain mitä oltiin huolella ja hartaasti valmisteltu; Mun hostperheen oman perheyrityksen avoimet ovet! Hehän tosiaan ovat viinintuottajia, eli kyseessä oli varsin vauhdikas ja jännittävä  tapahtuma (eli siis paljon ihmisiä jotka maistelee viinejä). Tein vaan ensimmäisen päivän, eli siis olin paikalla höpöttämässä ja säätämässä kaikkien muiden vapaaehtoisten kanssa. Ellakin ilmaantui paikalle pariksi tunniksi, muuta osteltavaakin löytyi; pateita, pähkinäöljyjä, koruja, tauluja ja konjakkia, vieläpä meidän tutuilta konjakintuottajiltamme.

Paikalle ilmaantui myös kaksi pohjoismaalaista Comenius-ohjelman "vaihtaria", mikä aiheutti minulle päänsärkyä koska jouduin välillä puhumaan englantia. Seliviydyin tilanteesta puhumalla englantia ja ranskaa sekaisin, mutta onneksi he osasivat myös hieman ranskaa... 

Kun sain jatkusvasta ihmisvirrasta ja kovaäänisestä ranskankielenpuhumisesta tarpeekseni, lähdin saksalaisen vaihtariystäväni luo yöksi, koska huonettani tarvittiin vierashuoneeksi. Pitää vielä lisätä että palasimme illalla Cavelle syömään vielä hyvät Tartiflettet ja näkemään hieman lisää ihmisiä! Uskon vakaasti että kaikki koulun ulkopuolelta tuntemani ihmiset olivat siellä sinä päivänä.

Avoimien ovien aikaan hytisin vielä kylmyydestä, mutta seuraavapäivä oli ihanan kesäinen. 21 astetta ja auringonpaiste oli lämmittävä. Otimme S:n kanssa aurinkoa hänen hostperheensä takapihalla. Yritin kerrata bac blanciin joka siis on tällä viikolla (enää ranskankirjallisuus jäljellä!!) melkein lomalaitumilla siis...

Ensi viikonloppuna suuntana jälleen La Baule!!

La vie, c'est comme un carnaval

Viime viikonloppu vietettiin St.Nazairen lähellä olevassa viehättävässä hobittitalojen valloittamassa kylässä St. Joachimissa. Hostperheenikin oli mukana vanhempaa hostveljeä lukuunottamatta.

Päädyimme tosiaan St.Nazaireen lauantaina. Ilma oli tosi kylmä kun suuntasimme maailmankuullulle hienostouimarannalle La Bauleen. Suuntasimmekin heti ravintolaan syömään, koomisinta oli että se oli sisustettu alppityyliin ja siellä oli avotakka ja lumikenkiä seinällä... Ja ruoaksi syötiin mm. kalakeittoa, tosin ei ihan suomalaiseen tyyliin :)
Rannalta löysin myös ihania simpukankuoria, koska oli laskuvesi. Sinne pitää palata kesemmällä!

Sitten suuntasimme kohti Ellan majapaikkaa. Syötiin viikonlopunaikana kummankin herkkuvarastot loppuun ja kuunneltiin hyvää musiikkia SEKÄ, viimeisenä nyt tuli mainittua tärkein, sillä valmistelimme Ellan karnevaaleihin. Ja tuli koko päiväkarnevaali nähtyä. Oli kyllä todella hauskaa ja täytyy myöntää ettei tuollaisia karnveaaleja tule Suomessa pahemmin nähtyä. Kaikki on ihan täysillä mukana ja karnevaalilavat on hienosti koristeltu ja pelleiksi pukeutuneet ihmiset heittelee paperisilppua kaikkien päälle...

Teemana olivat mm. avaruusolennot...

Liisa Ihmemaassa

Ja oli vielä pakko lisätä kuva sellasesta täydellisestä hobittitalosta...

Ja jotta tämä postaus lähestyisi oikean romaanin pituutta, lisään vielä pari randomkuvaa arjestani. Ja kyllä, ensimmäisessä kuvassa on filsanmoniste. Tekstissä käsitellään historiaa...

Ja sitten:

Löysin Lidlistä eilen PIPAREITA!! Innostukseni määrää ei ole helppoa kuvailla, olemme ahmineet pipareista jo melkein puolet, koska hostvanhemmistanikin ne olivat erittäin hyviä. Harmi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun näin niitä siellä, minusta tuntuu että valikoima vaihtelee... Mutta saattaahan olla että löydän pipareita vielä toisenkin kerran!

<3

Que vieillir est obligatoire mais grandir est un choix

Viime perjantaina tajuttiin että olisin koko illan kotona ihan yksin; Hostvanhemmat meni syömään työkavereiden kanssa ja nuorempi hostveli meni mukaan ja vanhempi meni katsomaan telkkarista jalkapallomatsia kavereidensa luo. No, minäpäs otin sitten kohtalon omiin käsiini ja kutsuin superkivan saksalaisen vaihtarikaverini käymään, ja hän jäikin sitten koko viikonlopuksi. Meillä oli superhauskaa, perjantaina tehtiin creppejä, mutta en tiedä mikä meni vikaan kun ne oli ihan keltaisia. No, hyviä kuitenkin mutta hieman vielä hiomista meidän kokkailutaidoissa.

Lauantaina jatkettiin samalla linjalla ja valmistettiin hedelmäsalaattia ja pullaa koska sunnuntaina oli hostäidin synttärijuhlat. Ja illalla villiinnyttiin siinä määrin että tehtiin vielä Macaroneja, jotka siis on ranskalaisia keksejä, joita ei ole helppoa valmistaa... No kolme erää kun tehtiin nii vikat onnistu mutta niistä mulla ei tietenkää oo kuvaa. Noi valkoset keksit (toinen kollaasi) ei oo tarpeeks kypsennettyjä, mutta hyviähän nekin oli.

Sunnuntaina oli juhlat, syötiin valkosista pavuista tehtyä kastiketta jossa oli myös lihaa pääruoaksi, alkuruuaksi hanhenmaksaa ja salaattia, jälkkäriksi sitten meidän leipomuksia. Ruuan jälkeen oltiin ihan kuolleita koska tuli taas kerran syötyä liikaa.

Muuten tänne kuuluu hyvää, ranskankielen taíto kehittyy ja vielähän täällä on vaikka mitä tekemistä ja näkemistä. Arki on vauhdikasta ja koulussa kärvistellään päivät pitkät. Tosiaan, vaikka nyt puhunkin ranskaa ihan kohtuu sujuvasti, oli silti jännää tänään soittaa kampaajalle ja varata aika. No, hyvinhän se meni, naurettavaa tällänen jännittäminen kun mulla kuullun ymmärtäminen on filsantuntimaratonien takia poikkeuksellisen kehittynyt haha...

Lauantaina lähtee koko meidän hostperhe kohti St. Nazia ja siitä sitten lisää myöhemmin...

Le temps paraît court

Vietin pidennetyn viikonlopun vaihtareiden kanssa Nantesissa. Oli loistavan hauskaa ja mukana oli myös kauempana asuvat vaihtarikaverit, joita ei usein näe.

Ensin käytiin vierailemassa Nantesin korkeimmassa tornissa "Tour de Bretagne", jossa oli mun mielestä 35 kerrosta. Hurautettiin hissillä ilmaiseksi sinne huipulle, juotiin kahvit ja teet ja mentiin sitten terassille kuvailemaan. Siellä oli ihan järkyttävän kylmä ja kova tuuli, mikä takasi loistavan kuvasaldon.

Sitten käytiin katselemassa Nantesin tunnetuimpaa nähtävyyttä, siis tota konenäyttelyä, mistä löytyy kävelevä jättielefantti ja karuselli vähän aikuisempaan makuun. Karusellissa voi siis istua Jules Vernen kirjoista tuttujen hirviöiden sisällä ja esim. kalojen eviä voi liikuttaa. Se oli jännää, ja on hämmentävää etten ole käynyt siellä aiemmin.

Sitten käytiin kauniissa kahvilassa jonka nimi on Segal. Sieltä tilasin suklaakakkua ja kaakaota, joka oli aivan järkyttävän paksua. Kahvila on siis 1900-luvun alusta pystyssä ja siellä on tosi nättiä. Ensi kerralla en taida kuitenkaan ottaa tätä samaa annosta...

Illalla juhlittiin suomivaihtarin 18-vuotis synttäreitä ja tehtiin itse ruokaa; Lihapullia ja pastaa. Oli tosi hyvää ja jälkkäriksi oli juustokakkua, joka oli aamulla ikävä kyllä joutunut kissan hyökkäyksen uhriksi, mutta onneksi se ei ollut aivan täysin pilalla.

Toiminnan täytteisen vierailun jälkeen voin sanoa, että nyt on levon aika; Flunssa iski. Tämä onkin vasta toinen kerta kun olen täällä kipeänä.

Le Cognac

Tässä pariviikkoa sitten tehtiin hostvanhempien ja yhden saksalaisvaihtarin ja sen hostperheen kanssa retki juurikin otsikossa nimettyyn kaupunkiin. Ja kyllä, juurikin siellä, missä viinipensaat ovat omituisesti korkeampia, ja jossa ilmeisesti ei koskaan lakkaa satamasta, valmistetaan tuota ihmejuoma konjakkia. Sillä eihän sitä virallisesti voi edes tehdä muualla. Ihan samalla tavalla kuin Muscadetia ei voi valmistaa muualla kuin täällä. Hähää

No, anyways, lähdettiin matkaan lauantai aamuna klo 10. Onneksi saksalaisen ystäväni hostäiti oli yliviisas ja sanoi kaikille että lähdetään klo 9, koska muutoin he olisivat olleet tunnin myöhässä. Nyt siis päästiin tien päälle kello 10 reikä reikä. Käytiin puottamassa hostveljet  mummolaan, koska he ovat vierailleet Conjacin läpikotaisin jo vähän liian monta kertaa.

Ajeltiin siis se kahden ja puolen tunnin matka kohtuullisen pilvisissä ja jännittyneissä tunnelmissa. Mentiin moottoritietä pitkin (autoroute), ja toisin kuin Suomessa, saimme pulittaa 20 e suuntaan! Tosin tämä maksu takasi vessojen ilmaisuuden...

Saavuimme hostvanhempieni ystävien luo, ja saimme yöpyä heidän luonansa koko viikonlopun ajan. Istuimme ruokapöytään ja söimme järkyttävän lounaan; alkukeitto (se oli hyvää), alkuruoka (se oli jotain salaattia ja pateeta), pääruoka (en enää muista mitä se oli mutta ilmeisen hyvää), juustoja ja jälkkäriksi leipomaani pullaa ja hedelmäsalattia. Ei paha siis! Hieman teki tiukkaa koska siellä siis syödään järkyttävät kaksi alkuruokaa.

Sitten lähdettiin saapastelemaan ympäriinsä, en ihan tiedä miksi, mutta kävimme paikallisella koululla, kaupungintalolla ja lopulta pistöydyimme vielä leipomossa ja kirkossa, sekä majoittajamme omassa konjakki panimossa.

ei totta??

Mikä puu tää muka on?

Pienempi konjakki "tehdas"

Saapastelun jälkeen olimme huomattavan ylpeitä päivän suorituksesta ja suuntasimme siis ravintolaan. Voitte varmaan kuvitella että siinä vaiheessa nälkä ei ollut hirmuisa, mutta onnistuin syömään ihana galetten (suolaisen letun) jossa oli sisällä kasviksia, juustoa, ja päällä provinssin tyyliin maustettu tomaatti. Se on tähän mennessä paras galette jonka olen syönyt!

Seuraavana aamuna, kävimme vielä paljon paljon suuremmassa konjakkipanimossa, missä oli hämmentävän nättiä. Opimme paljon kaikkea sivistävää konjakin valmistuksesta. Mm. sen, ettei konjakki ole hyvää ennen kuin se on ollut tammitynnyreissä 10 vuotta. Ja se siis on valkoviiniä, jota lämmitetään 2 kertaa. Ja kaikkea muuta monimutkaista, jota en enää osaa selittää, saatikka kääntää, mutta siis siihen liittyy se että se muuttuu höyryksi jne. Voitte lukea lisää wikipediasta...

Joka tapauksessa, istuimme jälleen ruokapöytään ja söimme keiton, alkuruoan (ostereita, epänami mutta onneksi emäntä oli ymmärtäväinen ja saimme pateeta), pääruoan (sian paistia), juustoja, jälkiruoan (ihania kakkuja) ja olimme viimein lopettaneet syömisen. Vierailusta käytimme siis ehkä 50% syömiseen... No, ei se mitään kun oli hyvää seuraa ja henkeviä keskusteluja.

Lopuksi hyvästelimme ystävällisen isäntäväkemme ja toivoimme että kun näemme seuraavan kerran, ei sataisi koko ajan ja lupasin myös leipoa heille lisää pullaa...